Tarinat ovat tärkeitä ja mielenkiintoisia.Tästä lähtee etenemään yksi tarina; vähän niinkuin keskeltä tarinaa. Se on alkanut jo lähes 42-vuotta sitten. Tarinaan tuli mutka tai ehkä tienristeys, josta jatkettiin toiseen suuntaan kuin mihin oli aiemmin kuljettu ja sen innoittamana haluan jakaa tätä tarinaa teillekin.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Paikanvaihdos-syndrooma

The stranger in a strange land

Olen törmännyt tämän vuoden aikana itsessäni tilaan, jonka olen nimennyt "paikanvaihdos-syndroomaksi. Tätä tilaa voisi ehkä jollain lailla verrata jetlag:iin, jonka aiheuttaa aikaeron muutos matkustattessa. Siitä minulla ei ole minkäänlaista henkilökohtaista kokemusta, mutta kuvittelisin sen olevan vähän sama asia. Itselläni tämä tila aiheutuu siitä, että vaihdan säännöllisesti paikkaa.

aamuinen työmatka kaupungissa
Muutettuani tänne kauas jäi leipätyöni sinne vanhalle paikkakunnalle. Ensin ajattelin, joutuvani lopettamaan tämän nimeomaisen työni ja suunnittelin etsiväni uuden työn täältä lähempää. Vaikka päivittäisenä työmatkana 350 km edestakaisin ehkä saattaisi olla periaatteessa mahdollinen, jos pystyisi nukkumisen pääsääntöisesti hoitamaan julkisissa kulkuvälineissä ja muu perhe haluaisi viettää kanssani laatuaikaa klo 2.30 - 3.20 välisen ajan, jonka ehtisin aikataulujen välissä olla kotona, niin oli varteenotettava vaihtoehto nykyisen työnantajani ennakkoluuloton ja moderni ehdotus jatkaa työtäni pääosin etätyöskentelynä. Työni on hyvin etätyöhön soveltuvaa, riittää kun on läppäri ja hyvä tietoliikenneyhteys. Erona ehkä suurin on kahvitunnin yksinäisyys ja pienemmät sosiaaliset ympyrät.

työminä
Mutta palatakseni otsikon aiheeseen, johon ylläoleva oli johdatusta. Eli vaikka työni on pääsääntöisesti etätyötä, on se sitten osittain edelleen vielä läsnäolevaa työtä. Eli työskentelen paikanpäällä keskimäärin viikon (vähän yli) kuukaudessa. Ja tämä paikan vaihtaminen on aika ajoin aiheuttanut minulle paikanvaihdos-syndrooman. Aika voimakkaana tämän tilan aistin itsessäni juuri kuluneena viikonloppuna kun palasin kotiin aika pitkän tammikuun alun kestäneen työputken jälkeen. Olen siis viettänyt kaupungissa tammikuun kaksi ensimmäistä viikkoa täystyöskennelen ja äidin luona asuen perheestä erossa. Nyt perjantaina palasin kotiin viikonlopuksi ja maanataiaamuna palaan takaisin kaupunkiin (tammikuu on poikkeus kolmella viikolla siihen viikon pääsääntöön). Huomaan itsessäni sen, että molempiin päihin ja olosuhteisiin on vaikea sopeutua.  Tai ainakin sopeutuminen kestää useita päiviä. 

Tällä selvitymispaketilla työkaverit lähettivät minut etätöihin

Ihan fysiologisesti minun täytyy sopeutua eri lämpötilaan. Kaupungissa on selkeästi lämpimämmät tilat ja kun palaan kotiin olen pari ensimmäistä päivää "jäässä". Kun totun tähän koti-ilmastoon, ei täällä ole yhtään kylmä, mutta aluksi parin asteen lämmön alenemisen kyllä huomaa. Ja sama asia toisin päin, kaupunkiin mennessäni olen taas kuumissani alkupäivät. Kaupungissa saan tietysti nauttia sisä-wc:sta ja suihkusta, kun taas vastapuolena on puuhellan ritinän menetys ja raikkaat wc-reissut, jolloin voin tarkkailla ja ihailla luontoa. 

odottavat kotijoukot
Henkisellä puolella on ollut vaikea sopeutua perheestä erillään oloon mutta taas siitä vasta puolena on se, että vaikka asun kauempana saan tilaisuuden nähdä ystäviäni. Yhden tärkeän huomion olen tehnyt perheessämme. Koska olen perheessäni erittäin vahva äiti, on parantanut perheemme dynamiikkaa, että poissaoloni antaa muille perheen jäsenille tilaa kasvaa. Tämä on välillä kivuliasta, mutta tärkeää kehitystä.

kotipuuhailua pinaattipastan muodossa
Olen ollut jonkin aikaa sitä mieltä, että pitää kulkea sinne suuntaan minne elämä meitä haluaa kuljettaa, sekä sisäisen kuiskauksen ohjaamana, että ulkoisia mahdollisuuksia seuraamalla. Menemällä sen oman virran mukana, mutta kuitenkin vastaten siihen omaan sisältä nousevaan ääneen. Se, että löysimme tämän nykyisen asuinpaikkamme, oli minusta osa suurta suunnitelmaa, joka on kirjoitettu minun elämäni tarinaan. Monen asian piti loksahtaa oikea-aikaisesti kohdilleen ja kuitenkin kuin monimutkaiset tanssiaskeleet asiat etenivät maaliin. Samoin olen ajatellut tämän työasian. Kun sain mahdollisuuden jatkaa työtäni etänä, tartuin siihen mahdollisuuteen,vaikka olin asian erilailla suunnitellut. Itselleni oli siitä se hyöty, ettei yhtäaikaisesti tarvinnut "leväyttää" elämästää kaikkia osa-alueita. Voi sopeutua ensin vain puolen elämän muutokseen, joka sekin on ollut aika iso pala norsua purtavaksi.

Terkuin Maippi

p.s. Taas pitäisi aloittaa sopeutumisvalmistelut. Sillä matka alkaa aamulla klo 4 ja sitä ennen pitäisi pakata, mikä ei ihan rehellsesti sanottuna ole yksi lempipuuhistani.

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuoden 2014 "tilinpäätös"

Tämä on niin päheetä aloittaa tutulla ammattislangilla. Tulee tosi ammattilainen olo :).



Vuoden viimeinen päivä on kuitenkin hyvä aasinsilta pohtimaan elettyä vuotta. On helppoa arvata, että ehdottomasti suurin asia minun elämässäni viime vuonna oli tietenkin MUUTTO numero 2. Olin viime kesäkuuhun saakka aina elänyt samoilla hoodeilla ja muutama vuosi sitten en todellakaan olisi paljon laittanut likoon pois muuttamisen puolesta tai että koskaan asuisin jossain muualla kun siellä missä aina olin asunut. Kuitenkin nyt asun täällä vähän kauempana sieltä. Tästä aiheutuu sekä tuotto- että kulukirjauksia. Olen kyllä varma, että tämän kustannuspaikan sisällä ollaan plussalla  :).

Viime vuoden satunnaisia tuottoja oli ehdottomasti kaksi 30STM:n konserttia Hesassa 8.3. ja Tallinnassa 15.7. En tiedä olenko nolo vai cool kun fanitan samaa bändiä tyttöjeni kanssa?! Puolustuksekseni voin sanoa, että bändin keulakuva (niiiin ihana Jared Leto) on kuitenkin minun ikäinen ja jokaisessa keski-ikäisessä tytössä asuu myös kirkuva fani tai no minussa ainakin. ;)



Plussalle tätä vuotta myös vetää jouluaattona kuulemani sivulausahdus omilta tytöiltäni. Olivat pellolla olleet tarpomassa ja sisään tullessaan tokaisivat "Kyllä täällä on oikeesti tosi siistii asua".Voin sanoa, että se oli paras joululahjani.Tänne muuttaminen ei ollut mikään minun yksivaltainen päätös, mutta voin kyllä sanoa olevani tämän alulle panija ja siksi jotenkin tunnen vastuuta myös muiden viihtymisestä(mistä en kuitenkaan perustarpeita enempää voi oikeasti olla vastuussa). Ja onhan niitä toisia hetkiäkin ollut, joskin ne ovat yleensä johtaneet lopulta huudon ja hammastenkiristelyn jälkeen ihan hyvään keskusteluun perheen sisällä. 



Mitäs sitten laitetaan kulupuolelle? No ihan fyysistä rahaa tässä projektissa on palanut enemmän kuin ehkä oltiin budjetoitu ja aika suuri osa käynnissä olevista projekteista joudutaan kirjaamaan siirtovelaksi ensi vuodelle. Ekologisuus johon päätin muuton yhteydessä panostaa on vieläkin alkutekijöissä; siis ehdottomasti siirtovelkoihin. Myös ystävä puolella on muutama erkaantuminen tapahtunut kun toisaalta taas yhteen vanhaan ystävään välit ovat lähentyneet. Ehkä tässä tuloskohdassa pätee universuminlaki, kun jotain vanhaa menee niin tulee tilaa uudelle. 



Eli siis mitäs tämä tuloslaskelma näyttää, voittoa vai tappiota? No voittoa tietenkin! Kaikki mitä elämä antaa on otettava vastaan ja asenne ratkaisee. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta aina voi vaikuttaa miten niihin suhtautuu mitä eteen työnnetään. Ja oppimassahan täällä ollaan; sitä suhtautumista meinaan. Ja kohta on taas kokonainen vuosi opiskeluaikaa.



Hyvää vuodenvaihtumista täältä uudesta elämästä!

p.s. koeluin tämän miehelleni ja eka kysymys oli "paljon maksetaan osinkoja?" No vastaan tähän, että ensn on kuitattava ne siirtovelat ja sitten katsotaan....

p.p.s. Anteeksi tämä sisäpiirin kieli, mutta en voinut vastustaa kiusausta ;)


sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Eka joulu

Tämä oli meidän perheen ensimmäinen joulu tässä "uudessa"kodissa.


 Olen aina ollut joulu ihminen ja siksi ehkä sain kipinän aloittaa tämän blogin jouluna. Oli lomaa = aikaa. Ja joulukodista otetut kuvat suorastaan vaativat päästä koristamaan muutakin kun kännykän galleriaa.

Kotina tämä on meille ehtinyt olla jo yli puoli vuotta. Kesäkuun alussa muutimme huiman reilun kolmensadan kilometrin matkan Etelä-Suomesta tänne Pohjois-Savoon. Olen aina ollut jotenkin kallellaan ekologisempaan ja vähempään elämäntapaan ja sitä lähdin täältä etsimään. Jotta elämiseni kuormittaisi luontoa vähemmän ja olisin enemmän sopusoinnussa sen kanssa. Siltä saaden, mutta myös sille jotain takaisin antaen. Olen matkalla sinne, ekan askeleen päässä lähtöruudusta. Kaikki ei ole lähtenyt etenemään kuin Strömsössä, mutta etenemään kuitenkin. Välillä on lapioitu, välillä huudettu naama räässä ja on mukaan mahtunut niitä sydämen pakahduttavia onnen hetkiäkin.


Elämää E:llä ei pelkkää odottelua vaan hyppäämistä.

Mukana tässä "ihmiskokeessa"minulla on perheemme isä, yksi lähes aikuinen, teini, pikkuveli ja kaksi the ihmisenparasystävä snautseria.


Näistä mitään yhteiskuvaa ole koskaan saanut otettua; sen verran eläväisiä ovat. Mutta tuon ylemmän kun vaan kuvittelee kahdesti (ovat ihan samannäköisiä häntää lukuunottamatta, mutta ei tässä häntää näykään.Toisella suora, toisella kippura)


Tämä blogi on hautunut päässäni jo kauan. Nytkin aika haparoiden tätä aloittelen (yksi melkein romuttunut läppäri), toivottavasti tämä löytää paikkansa sekä minun että lukijoiden päässä.Olen ihaillen lukenut tosi monia blogeja, joista olen saanut paljon inspiraatiota itselleni. Kiitos niistä.


Let's see where the road takes us and how this will continue.....

Terkuin maippi