Paikanvaihdos-syndrooma

The stranger in a strange land

Olen törmännyt tämän vuoden aikana itsessäni tilaan, jonka olen nimennyt "paikanvaihdos-syndroomaksi. Tätä tilaa voisi ehkä jollain lailla verrata jetlag:iin, jonka aiheuttaa aikaeron muutos matkustattessa. Siitä minulla ei ole minkäänlaista henkilökohtaista kokemusta, mutta kuvittelisin sen olevan vähän sama asia. Itselläni tämä tila aiheutuu siitä, että vaihdan säännöllisesti paikkaa.

aamuinen työmatka kaupungissa

Muutettuani tänne kauas jäi leipätyöni sinne vanhalle paikkakunnalle. Ensin ajattelin, joutuvani lopettamaan tämän nimeomaisen työni ja suunnittelin etsiväni uuden työn täältä lähempää. Vaikka päivittäisenä työmatkana 350 km edestakaisin ehkä saattaisi olla periaatteessa mahdollinen, jos pystyisi nukkumisen pääsääntöisesti hoitamaan julkisissa kulkuvälineissä ja muu perhe haluaisi viettää kanssani laatuaikaa klo 2.30 - 3.20 välisen ajan, jonka ehtisin aikataulujen välissä olla kotona, niin oli varteenotettava vaihtoehto nykyisen työnantajani ennakkoluuloton ja moderni ehdotus jatkaa työtäni pääosin etätyöskentelynä. Työni on hyvin etätyöhön soveltuvaa, riittää kun on läppäri ja hyvä tietoliikenneyhteys. Erona ehkä suurin on kahvitunnin yksinäisyys ja pienemmät sosiaaliset ympyrät.

työminä

Mutta palatakseni otsikon aiheeseen, johon ylläoleva oli johdatusta. Eli vaikka työni on pääsääntöisesti etätyötä, on se sitten osittain edelleen vielä läsnäolevaa työtä. Eli työskentelen paikanpäällä keskimäärin viikon (vähän yli) kuukaudessa. Ja tämä paikan vaihtaminen on aika ajoin aiheuttanut minulle paikanvaihdos-syndrooman. Aika voimakkaana tämän tilan aistin itsessäni juuri kuluneena viikonloppuna kun palasin kotiin aika pitkän tammikuun alun kestäneen työputken jälkeen. Olen siis viettänyt kaupungissa tammikuun kaksi ensimmäistä viikkoa täystyöskennelen ja äidin luona asuen perheestä erossa. Nyt perjantaina palasin kotiin viikonlopuksi ja maanataiaamuna palaan takaisin kaupunkiin (tammikuu on poikkeus kolmella viikolla siihen viikon pääsääntöön). Huomaan itsessäni sen, että molempiin päihin ja olosuhteisiin on vaikea sopeutua.  Tai ainakin sopeutuminen kestää useita päiviä. 

Tällä selvitymispaketilla työkaverit lähettivät minut etätöihin

Ihan fysiologisesti minun täytyy sopeutua eri lämpötilaan. Kaupungissa on selkeästi lämpimämmät tilat ja kun palaan kotiin olen pari ensimmäistä päivää "jäässä". Kun totun tähän koti-ilmastoon, ei täällä ole yhtään kylmä, mutta aluksi parin asteen lämmön alenemisen kyllä huomaa. Ja sama asia toisin päin, kaupunkiin mennessäni olen taas kuumissani alkupäivät. Kaupungissa saan tietysti nauttia sisä-wc:sta ja suihkusta, kun taas vastapuolena on puuhellan ritinän menetys ja raikkaat wc-reissut, jolloin voin tarkkailla ja ihailla luontoa. 

odottavat kotijoukot

Henkisellä puolella on ollut vaikea sopeutua perheestä erillään oloon mutta taas siitä vasta puolena on se, että vaikka asun kauempana saan tilaisuuden nähdä ystäviäni. Yhden tärkeän huomion olen tehnyt perheessämme. Koska olen perheessäni erittäin vahva äiti, on parantanut perheemme dynamiikkaa, että poissaoloni antaa muille perheen jäsenille tilaa kasvaa. Tämä on välillä kivuliasta, mutta tärkeää kehitystä.

kotipuuhailua pinaattipastan muodossa

Olen ollut jonkin aikaa sitä mieltä, että pitää kulkea sinne suuntaan minne elämä meitä haluaa kuljettaa, sekä sisäisen kuiskauksen ohjaamana, että ulkoisia mahdollisuuksia seuraamalla. Menemällä sen oman virran mukana, mutta kuitenkin vastaten siihen omaan sisältä nousevaan ääneen. Se, että löysimme tämän nykyisen asuinpaikkamme, oli minusta osa suurta suunnitelmaa, joka on kirjoitettu minun elämäni tarinaan. Monen asian piti loksahtaa oikea-aikaisesti kohdilleen ja kuitenkin kuin monimutkaiset tanssiaskeleet asiat etenivät maaliin. Samoin olen ajatellut tämän työasian. Kun sain mahdollisuuden jatkaa työtäni etänä, tartuin siihen mahdollisuuteen,vaikka olin asian erilailla suunnitellut. Itselleni oli siitä se hyöty, ettei yhtäaikaisesti tarvinnut "leväyttää" elämästää kaikkia osa-alueita. Voi sopeutua ensin vain puolen elämän muutokseen, joka sekin on ollut aika iso pala norsua purtavaksi.

Terkuin Maippi

p.s. Taas pitäisi aloittaa sopeutumisvalmistelut. Sillä matka alkaa aamulla klo 4 ja sitä ennen pitäisi pakata, mikä ei ihan rehellsesti sanottuna ole yksi lempipuuhistani.